Pitkästä aikaa kuulumisia

Kyllä on aika vierähtänyt edellisestä tekstistä. Aikaa ei vain ole tuntunut löytyvän kirjoitteluun ja kuvien siirtämiseen. Nyt kuitenkin koitetaan ryhdistäytyä, joten paikallaan lienee laittaa paljon kuvia ja vähän tekstiä.

Iida aloitti päiväkodissa elokuun alussa ja on viihtynyt todella hyvin. Ryhmä on mukava ja päiväkoti lähellä. Kävelemään opittiin elokuun lopussa ja siitä asti onkin sitten menoa riittänyt. Sanojakin tulee jo melkoisesti ja kovin eläinpainotteisesti, kuten koia (koira), heppa, kala, kaahu (karhu), leipä, nenä, kukka ja kakka.

Kirjoista Iida innostui vasta reilun vuoden ikäisenä ja nyt niitä luetaan monet kerrat päivässä.

Mistä kummasta pienet tytöt osaavatkin ottaa helmet kaulaan ja keikistellä niiden kanssa. Kuinka ihanat ovatkaan äidin helmet.

Töihin paluu

Niin sitä vain vuosi vierähti ja tuli aika palata töihin. Kaksi viikkoa on vierähtänyt ja arki tuntuu pyörivän nyt normaaliin tapaan. Iida viettää nyt kesän kotona isänsä kanssa ja sitten elokuun alusta koittaa aika mennä päiväkotiin, jossa onkin käyty jo tutustumassa ja leikkimässä pihalla.

Italian reissu meni hyvin. Lämmintä riitti jopa hieman liikaakin. Meillä oli vuokrattuna auto ja sillä liikuttiin paljon. Iidakin viihtyi, kunhan riittävän usein pysähdyttiin pitämään taukoja. Ruokailukin sujui ihan hyvin, kun välipalaksi sai tuoreita hedelmiä ja ensimmäistä kertaa jäätelöäkin. Lopulta Iida söi lopun jäätelön ja töttörön itse ja sotku oli melkoinen.

Neuvolassakin käytiin reissun jälkeen ja pituutta oli tullut pari senttiä ollen nyt 73 cm ja painoa oli 9125 g. Nyt huomaa hyvin liikkumisen lisääntymisen, kun paino on lähes sama kuin neljä kuukautta sitten. Posket ovat kaventuneet kovasti, mutta onneksi kaikki pyöreys ei ole kadonnut.

Nuorena on kaikki harrastukset aloitettava ja niinpä Iida kävikin sitten "hevostelemassa" ensimmäisen kerran tiistaina. Ja olihan sitä hevosen selkäänkin päästä, kuten kuvasta näkyy. Eikä siinä vielä kaikki, sillä Iida kävi myös pienellä shetlanninponilla talutettavana tietenkin äidin tukemana. Intoa riitti niin paljon, että jalat heiluivat koko ajan ja poni tulkitsi tilanteen raviin siirtymiseksi.

Pyöräilykausikin avattiin eilen torstaina koko perheen voimin. Iida istui tyytyväisenä, kunhan pyörä liikkui eteenpäin ja nukahti tietenkin paluumatkalla. Kuvat jäivät ottamatta, kun miehen pyörästä meni kesken matkan ketjut ja loppumatka taittuikin sitten "potkupyörällä".

Pitkästä aikaa

Kevään tultua on sitten jäänyt kokonaan kirjoittelu. Vapaat hetket menevät puutarhassa kädet mullassa. Viimeisimpänä sain kolme kassillista perennoja, joita olenkin istuttanut penkkeihin. Yksi uusikin piti tehdä, jotta sain kaikki mahtumaan. Kiitokset niistä Mirkulle :)

Hieman jo tuntui siltä, että Iida ei lähde ollenkaan liikkeelle. Toisaalta olin siitä iloinen, koska ei tarvinnut koko ajan katsoa perään. Nyt on sitten parin viikon aikana muutosta ollut kerralla paljon. Ensin lähdettiin ryömimään eteenpäin ja sitten yllättäen päästiinkin jo istumaan itse. Viikko sitten Iida otti ensimmäiset haparoivat konttausaskeleet eteenpäin. Tällä viikolla noustiin jo ensimmäisen kerran itse seisomaan tukea vasten ja istutaan polvillaan tai miten jalat nyt sattuvatkin olemaan :)

Muutos on ollut hurjan nopeaa ja ihanaa. Parasta on ollut, kun Iida konttaa nyt perässäni ja halutessaan syliin takertuu lahkeisiin.

Meillä on edessä reissu Italiaan ja sitten koittaa minun töihin paluu. Vaihdamme rooleja, kun Iida jää isänsä kanssa kotiin. Muutama viikko lomaa tiedossa kesällä onneksi minullekin.

Kuvat ovat nyt kamerassa, joten niitä myöhemmin. Kohta alkaa euroviisujen pisteiden lasku. Saapas nähdä kuka voittaa. Itse tykkäsin Saksan kappaleesta, mutta eipä taida olla voittaja.

Kuukausi vierähtänyt

...hurjaa vauhtia ja blogimaailma, kuten koneella muuten oleminen on jäänyt olemattomaksi. Paljon on tapahtunut, joten pitää ottaa itseä niskasta kiinni ja palata koneen ääreen. Eniten aikaa on vienyt Lankahamsteri -kuukausi, jonka aikana lankaa kului yli 500 g. Seurauksena neulomisesta kädet puutuvat tällä hetkellä todella herkästi ja nyt onkin aika pitää hieman taukoa tästä ja siirtyä sitten vaikka ompelukoneen ääreen. Katsotaan toteutuuko.

Iida on kasvanut ja oppinut hurjasti uusia taitoja. Maaliskuun puolen välin jälkeen otettiin vihdoinkin käyttöön taito kääntyä myös selältä mahalleen. Iida keksi, että liikkua voi myös kierimällä ja siirtyy ketterästi pyörien huoneen toisesta nurkasta toiseen. Tämän seurauksena mikään alle puolen metrin ei ole enää ollut turvassa ja meillä onkin siivottu tavaroita pois ulottuvilta.

Ensimmäiset hampaat ilmestyivät 6.3. ja viikko sen jälkeen. Olin vielä edellisenä päivänä vakuuttanut, että meillä ei ole tulossa hampaita, kun en ole mitään huomannut ja mitään kärttyisyyttäkään ei ole huomattavissa. Kyllä oli äidillä ihmettelemistä, kun seuraavana päivänä Iida vei sormeni suuhunsa ja sain huomata siellä olevan hampaan kulman :)

Viimeiset kaksi viikkoa meillä on myös taputettu innokkaasti. Kommunikaatio on tässä selvästi kehittynyt, kun saan Iidan taputtamaan pyytäessäni ja Iida saa huomioni kiinnittymään taputtamalla. Ihanaa.

Sitten vielä käsitöihin. Hamsterikuun aikana valmistuivat seuraavat työt:

Lapsen neuletakki koko 86 cm

ohje: Novita syksy 2009

lanka: Seitsemän veljestä isoraita 290 g

Mario myssy 78 g

ohje: täältä

lanka: Nalle kaksinkertaisena

Tiima imu 17 g

ohje: oma

lanka: suomenlampaan hahtuva

Bolero 103 g

ohje: Novita syksy 2009

lanka: Rose Mohair

appelsiinikassi 44 g

Ohje: Virkattua -kirja

lanka: Allino cottolin

Hirmuinen ikävä

Tänään aamulla haettiin vielä lehti yhdessä. Kovasti kaipaan ruskeaa karvaista kaveria, täystuhoa ja ilopilleriä. Hihna roikkuu naulassa ilman omistajaa.

Tää tää tää, Pää pää pää

Viikonloppuna ääntely sai uusia sävyjä. Kuinka ihanalta nämä uudet kuulostavatkaan ja niitä harjoitellaan tiiviisti. Kieli menee melkein mutkalle, kun sen paikkaa suussa vaihdellaan uusien äänteiden saamiseksi.

Tiistaina aloitettiin sitten iltapuuron syöminenkin. Iida pitää kaurapuurosta, veteen keitettynä, pelkiltään. Vielä ei ole kuitenkaan ollut apua yöheräämisiin tai vatsanväänteisiin. Odotellaan, vaikkakin jo hieman malttamattomana.

Tänään oli niin keväinen keli. Aurinko paistoi ja lämmitti, linnut lauloivat eikä pakkanen ollut liian purevaa. Lisää tällaisia päiviä toivotaan.

Neulerintamalla ilmoitin itseni Lankahamstereihin maaliskuuksi. Uusia lankoja ei sitten ostella ja pyritään kuluttamaan mahdollisimman paljon. Saas nähdä, kuinka ehdin saada valmiiksi uusia töitä kuukauden aikana.

Jotain on tullut valmiiksikin. Toinen bambu-tiskirätti valmistui ja menee lahjaksi. Tästä toisesta olen pitänyt todella paljon ja se onkin ollut melkein koko ajan kaulalla lämmittämässä.

Lanka: Twilleys of Stamford freedom spirit 88 g

Puikot: 4 mm

Ohje: Baktus

Kamera ja puikot käsissä

Meillä harjoitellaan kovasti vatsallaan oloa. Äiti kääntää Iidan vatsalleen ja menee muutama sekunti tai välillä jopa muutama kymmenen sekuntia ja Iida kääntyy selälleen. Tätä toistetaan useita kertoja päivässä.

Kaivettuani kameran esiin, otin samalla karvaisista kavereista kuvia. Ovat kovasti rauhallisia näin kotioloissa. Ronja nauttii sohvalla makoilusta ja Ella pysyy pääasiassa leluineen lattialla.

Neulepuikot ovat viime päivinä viuhuneet ja aikaisemmin valmistuneita töitä on koitettu päätellä. Alla jo muutama viikko sitten valmistuneet villapöksyt. Sain ne vasta tänään pääteltyä, kun hahtuvan päättely ei ole mitenkään mielipuuhaa. Tein ne kokoa isompina, kuin aikaisemmat ja samalla korotin vyötäröä ja pidensin lahkeita.

Lanka: Suomenlampaan hahtuva harmaa, pirtin kehräämön pinkki hahtuva 76 g

Puikot: 4 mm

Ohje: Pöpät koko L hieman muunneltuna

Taasen neuvolassa ja neulottua

Tänään kävimme puolivuotis neuvolassa ja mitat olivat 8 935 g ja 68,7 cm. Mukavasti kasvaa Iida omalla tasaisella tahdillaan. Vielä odottelemme hieman ennen kuin istutamme tytön syöttötuoliin, sillä selkää ei vielä jakseta pitää itse kovin suorassa. Eipä tässä onneksi ole kiirettä minnekään.

Pituutta alkaa olla sen verran, että taas olemme vaihtaneet vaatekokoa suuremmaksi. Pakkasin tänään kaikki pienet vaatteet kaapista laatikoihin varastoon. Kovasti olen tykästynyt Nextin vaatteisiin ja sieltä pitäisikin tehdä vielä tilaus joistakin vaatteista. Postikulutkaan eivät päätä huimaa, kun ovat samaa tasoa suomalaisten verkkokauppojen kanssa.

Törmäsin jokin aika sitten tällaiseen määritelmään, joka on alun perin Novitaklubin Neulomon sivulta anonyymin kirjoittama. Vieläkin ajoittain puikkoihin tarttuessa tai ehkä paremminkin silloin, kun en puikkoja millään saa laskettua alas, naureskelen tälle "tautikuvalle".

"Pakkoneuloosi on pakko-oireisesta neulomisvimmasta käytetty nimitys. Pakkoneuloosin oireita ovat lähes jatkuva ja katkeamaton neulominen eri vuorokauden aikoina, missä hyvänsä (junassa, luennolla, TV:n äärellä, työpaikan kokouksissa)sekä taukoamaton lankoihin ja neulesiin keskittyvä ajattelu. Henkilö itsekin käsittää vimmaisen villasukkien, pipojen, toppien, huivien, neuleiden ym. kutomisen mielettömiksi lankojen nykyhinnoilla ja odotettavissa olevan eliniän rajoituksilla, mutta ei kykene kuitenkaan lopettamaan neulomista. Neulomisen lopettamisyritykset voivat jopa saada aikaan ahdistusta ja pahentaa neuloosia. Jopa lyhyet, olosuhteiden aiheuttamat tauot (esimerkiksi jännetupin tulehdus) neulomisessa saattavat aiheuttaa hallitsemattoman pakkovirkkuloosin puhkeamisen neuloottisella henkilöllä. Pakkoneuloosin syitä ei tarkaan tiedetä. Neuloosia esiintyy kuitenkin usein saman suvun naisissa, joten tila saatta olla jossain määrin perinnöllinen tai tarttuva. Tilaa tavataan hyvin harvoin miessukupuolen edustajilla ainakaan neuloosiin asti edenneenä, joten miehiset sukuelimet suojannevat henkilöä pakkoneuloositartunnalta. Pakkoneuloosia ei voida hoitaa (vrt. tilan paheneminen), joten neuloottisen henkilön ympäristön tulee suhtautua tilaan ymmärryksellä ja tarjota kaikki käytettävissä oleva tukensa pakkoneuloottiselle henkilölle."

Tässä sitten vielä tiskirätti, jollaisia tulee varmastikin vielä lisää tehtyä.

Lanka: Novita Bambu, 22 g

Puikot: 3

Ohje: oma, 44 silmukkaa + virkkaus ympäri

Puoli vuotta

Tänään Iidalle tulee maagiset 6 kk täyteen. Tyttö nukkuu jälleen päiväunia, joten äidillä onkin aikaa kirjoitella tänne. Eilen ja tänään on kovasti heiluteltu helistimiä ja kaikkea, joka kilisee ja kolisee. Menee jo niin rytmikkäästi, että sen täytyy olla tavoiteltua eikä vain vahinkoa. Katselin eilen kuvia elo- ja syyskuulta ja mietin, kuinka pieni Iida olikaan silloin ja kuinka valtavaa on kehitys ollut tähän mennessä. Kun vain muistaisi aina elää tässä hetkessä hänen kanssaan eikä haaveilla seuraavasta kehitysvaiheesta.

Tällä hetkellä parasta on yhdessä höpsöttäminen ja nauraminen. Vatsaan puhaltelu sekä kylkien ja jalkapohjien kutittelu saa aikaiseksi kihertelyä ja nauruun tikahtumista. Tänään on taas vauvajumppa, jossa saamme hyppiä ja lennellä isossa tilassa ja mikäs sen mukavampaa.

Tältä meillä näytti muuten pari viikkoa sitten, kun palasin kotiin. Koirat olivat hieman pitäneet hauskaa ja levittäneet eteiseen jääneen kompostisangon ympäriinsä. Kyllä oli jo huumori koetuksella, mutta en voinut muuta kuin nauraa. Mitähän vielä nämä meidän "aikuiset" (ainakin iältään) koirat keksivätkään. Siinä menikin sitten siivoillessa seuraavat pari tuntia, kun paikat oli tutkittu myös kaikissa muissa alakerran huoneissa.

Kuten eilen kirjoittelinkin, lisäsin sivupalkkiin itselleni tiedoksi langankulutuksen ja hiihdettyjen kilometrien seurannan. Ja tästä alkaa tehtyjen töiden muistiin merkitseminen.

Iidalle valmistuivat uudet tumput, jotta vanhat saadaan välillä pesuun, ja pieni tyttö sai tietenkin vaaleanpunaiset sukat lahjaksi. Näiden lisäksi matkalla Afrikkaan on jo viime vuoden puolella aloitettu nuttu keskosille.

Lanka: Lanett 20 g

Puikot: 2.75

Ohje: Novita 2/2003

Lanka: Lanett 22 g

Puikot: 2.75

Ohje: täältä, tehty myös Iidalle samalla hyväksi todetulla mallilla.

Tyttöni mun...

Meillä on harjoiteltu soseiden syömistä aloittaen kasviksista ja hedelmistä. Molemmat menevät ihan mukavasti, vaikkakaan ei vielä muuten kuin maistelu mielellä. Ruokailu on ihan hauskaa ja naama sen mukainen.

Kävimme tänään katsomassa ystävien viikon vanhaa tyttövauvaa. Kyllä oli pieni ja ihana. Kuinka sitä ehtiikään unohtaa puolessa vuodessa kokonaan sen pikkuvauva ajan. Tyttöni mun on jo iso pieneen verrattuna.

Kaksi viikkoa sitten Iida kääntyi ensimmäisen kerran selältä mahalleen. Taisi olla kyllä puhdas vahinko ja sen jälkeen onkin käännytty vain kerran. Edelleenkään mahallaan ei viihdytä kovin hyvin, vaikkakin hieman aikaisempaa paremmin.

Viimeisen viikon aikana yöt ovat menneet vaihtelevasti ja usein herätään kovaan huutoon, jota jatkuu välillä pitkäänkin. Onko sitten vatsanväänteitä kiinteiden aloittelusta vai hampaiden tuloa. Vielä ei ainakaan yösyömisten tahti ole muuttunut harvemmaksi.

Hiihtämään on päästy ihan mukavasti ja tavoite vähintään kaksi kertaa viikossa tuntuu toteutuvan. Silti kilometrejä kertyy käsittämättömän hitaasti, vaikka eihän sitä pelkästään niiden vuoksi hiihdetäkään. Maisemat ovat olleet ladun varrella upeat lumisine puineen. Paksu lumikerros alkaa olla jo niin painava, että joka kerta on kuusen tai männyn latvoja latu-uralle katkenneena.

Alan keräillä tänne blogiin omaksi ilokseni tämän vuoden puolella valmistuneiden neulomusten tietoja. Tarkoituksena on saada lankavarastoa laihdutettua tämän hetkisestä tilanteesta. Kunhan saan kuvat vielä otettua, niin osa blogista siirtyy niiden kirjaamiseen.

Hiihtämässä ja neuvolassa

Tänä talvena on ainakin lumen osalta ollut hyvät kelit hiihdellä, mutta kovat pakkaset ovat vain hieman rajoittaneet tätä. Sain uudet suksetkin, joilla on muutaman kerran jo päästy kokeilemaan.

Kävimme koko porukalla kokeilemassa hiihtämistä järvenjäällä Siilinkarille. Matkaa kertyi n. 3 km tuulen tuivertaessa isolla selällä. Iida oli pakattuna pulkkaan nukkumaan. Alla oli lampaantalja ja tyttö topattuna makuupussissa ja päällä oli vielä ylimääräinen tuulta pitävä kangas. Nenänpäätäkään sieltä ei näkynyt, mutta lämmintä tuntui olevan, toisin kuin meillä muilla. Pulkka kulki mukavasti tasaisella alustalla hiihtäjän perässä, joten seuraavaksi mietitään aisallisen ahkion vuokraamista tai ostamista pidemmille reissuille.

5 kk neuvola oli jo melkein kaksi viikkoa sitten ja lukemat olivat tällä kertaa 8 345 g ja 66,6 cm. Painoa tullut n. 500 g kuukaudessa. Tällä kertaa vuorossa olikin kolme rokotetta, joista Rota suun kautta. Ei saanut neuvolan täti enään näiden jälkeen yhtään hymyä osakseen. Pelkästään otsa kurtussa tuijottelua.

Meillä opittiin kaksi viikkoa sitten myöskin kääntymään mahalta selälleen. Tiedä sitten, oliko tämä kuinka hyvä, sillä nyt Iidaa ei saa millään enää pysymään mahallaan, kun kääntyminen käy koko ajan näppärämmin.

Äiti pisti myssypajan käyntiin ja jämäpaloista syntyi kasa kuvan mukaisia myssyjä. Saipa yksi nukkekin omansa, kun ensimmäisestä tuli aivan liian pieni.

Tukholmassa...

Hieman taasen jäässä tämä kirjoittelu, vaikka kaikenlaista onkin tässä tammikuun aikana ehditty jo touhuta.

Iidan 5 kk päivänä lähdimme käymään Tukholmassa neljän äidin ja lapsen voimin. Iida oli joukon nuorin ja vanhin oli 9 kk. Mukava reissu oli, vaikkakin hytille mentiin jo aikaisessa ja aikainen oli myöskin herätys, ainakin Iidan ja minun aikatauluun :)

Meillä oli kaksi hyttiä käytössä ja se olikin tarpeen vaunujen ja kaikkien tavaroiden kanssa. Hyttien sisäänkäynti on melkoisen kapea ja meidän Gesslein-vaunut eivät mahtuneet muuten kuin koottuna hyttiin. Tässä olikin sitten työtä aina koota liikkeelle lähdettäessä. Iida nukkui vieressäni ja S. nukkui laivan matkasängyssä. Laiva oli melkoisen tyhjä ja seurueemme saikin laivan henkilökunnalta melkoisesti huomiota. Ilmeisesti tällaisia seurueita liikkuu vain harvoin laivalla.

Tukholmassa metrolla liikkuminen oli melkoisen haastavaa neljien rattaiden kanssa, mutta siitäkin selvittiin. Kiertelimme kauppoja useamman tunnin ajan ja lapset nukkuivat välillä. Hienoin hoitohuone taisi olla NK:lla. Mukaan tarttui vaatteita P.O.P:lta ja Åhlensilta.

Ja kun kerran laivalla oltiin, niin pitihän Iidan päästä sitten myös pallomereen :)

Pitää nyt kirjoitella useammassa osassa tammikuun tapahtumia, joten lisää seuraa...

Varpaat

Uusi vuosi ja uudet kujeet. Iida löysi uuden vuoden päivänä varpaansa ja niitä on ihmetelty siitä saakka aina niiden ollessa paljaana. Ensin jalkaa venytettiin kohti suuta siinä kuitenkaan onnistumatta, mutta nyt varpaat ovat hienosti suussa.

Kelit ovat niin kylmiä, ettei ulkoilusta ole tahtonut tulla mitään. Tänään onneksi päästiin kärryttelemään ja tehtiinkin samantien kahden tunnin lenkki Ellan kanssa. Lenkkeilyreitit ovat nyt hieman vähissä, kun lenkkipoluilla on ladut ja lähistön tienvierustoilla on lähes olemattomat kävelytiet, joita asukkaat pitävät jos pitävät auki. Tänäänkin päädyin lopulta puoliksi tien puolelle, kun vaunut eivät enää millään liikkuneet muuten eteenpäin. Kaiken huipuksi kapealla tiellä osui vielä bussikin meitä ohittamaan. Onneksi ei tullut vastaan muita.

Meillä on siirrytty käyttämään lähes yksinomaan kestovaippoja viime kuukausina. Bonuksena ovat ihanat kuosit vaipoissa, joista ylemmässä kuvassa käytettynä ostettu ja tässä alla ihanat Iidalle tilaustyönä ostetut villapöksyt. Tuosta sivupalkista löytyy linkki tekijän sivuille.

On ollut ihana löytää kaikkea vanhaa itselläkin ollutta vauva tarviketta Iidan käyttöön. Alla on esimerkiksi vuoden -77 äitiyspakkauksen makuupussi. Lisäksi löytyi vielä Jukka tuotteen tai Brion kulkushelistin, joka oli kiertänyt useamman lapsen ilona päätyen nyt taas meille käyttöön. Pitää muistaa itsekin tallettaa ihanimmat vaatteet ja tuotteet Iidalle myöhemmin ihailtavaksi.

Hyvää viikon alkua!