keskiviikko 10. helmikuuta 2010

Tyttöni mun...

Meillä on harjoiteltu soseiden syömistä aloittaen kasviksista ja hedelmistä. Molemmat menevät ihan mukavasti, vaikkakaan ei vielä muuten kuin maistelu mielellä. Ruokailu on ihan hauskaa ja naama sen mukainen.


Kävimme tänään katsomassa ystävien viikon vanhaa tyttövauvaa. Kyllä oli pieni ja ihana. Kuinka sitä ehtiikään unohtaa puolessa vuodessa kokonaan sen pikkuvauva ajan. Tyttöni mun on jo iso pieneen verrattuna.

Kaksi viikkoa sitten Iida kääntyi ensimmäisen kerran selältä mahalleen. Taisi olla kyllä puhdas vahinko ja sen jälkeen onkin käännytty vain kerran. Edelleenkään mahallaan ei viihdytä kovin hyvin, vaikkakin hieman aikaisempaa paremmin.

Viimeisen viikon aikana yöt ovat menneet vaihtelevasti ja usein herätään kovaan huutoon, jota jatkuu välillä pitkäänkin. Onko sitten vatsanväänteitä kiinteiden aloittelusta vai hampaiden tuloa. Vielä ei ainakaan yösyömisten tahti ole muuttunut harvemmaksi.

Hiihtämään on päästy ihan mukavasti ja tavoite vähintään kaksi kertaa viikossa tuntuu toteutuvan. Silti kilometrejä kertyy käsittämättömän hitaasti, vaikka eihän sitä pelkästään niiden vuoksi hiihdetäkään. Maisemat ovat olleet ladun varrella upeat lumisine puineen. Paksu lumikerros alkaa olla jo niin painava, että joka kerta on kuusen tai männyn latvoja latu-uralle katkenneena.

Alan keräillä tänne blogiin omaksi ilokseni tämän vuoden puolella valmistuneiden neulomusten tietoja. Tarkoituksena on saada lankavarastoa laihdutettua tämän hetkisestä tilanteesta. Kunhan saan kuvat vielä otettua, niin osa blogista siirtyy niiden kirjaamiseen.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti