sunnuntai 29. marraskuuta 2009

Joulun tunnelmaa hakemassa...

Ensimmäistä adventtia vietetään ja joulu alkaa vähitellen olla jo nurkan takana. Hieman on joulutunnelma ollut kateissa, joten Helsingin reissulla tuli kuunneltua joulumusiikkia ja kumma kyllä vaikutus oli toivotunlainen. 

Alkuviikosta kuvasin pientä tonttuneitiä ja kokeilin, josko saisin joulukortteihin sopivia kuvia. Oli tonttu edestä ja takaa ja joka suunnasta, ilman ja tonttulakin kanssa. Tässä hieman esimakua.


Tänään olenkin sitten järjestänyt ja siivonnut. Vielä ei kaikki huoneet ole järjestyksessä, mutta sinne suuntaan ollaan menossa. Samalla asettelin jo osan jouluisista esineistä paikoilleen. Samalla sain työpisteen tehdyksi olohuoneeseen. Meillä kannettavaa on käytetty pääasiassa sohvalla tai keittiön saarekkeella ja kumpikaan ei ole erityisen hyvä kuvien käsittelyyn. Nyt sain paikan olohuoneeseen ja sieltä pystyn seurailemaan pienen tontun tekemisiä lattialla.

Joulutähti on meillä ollut ikkunassa viime joulusta asti. On mielestäni ollut kaunis koriste, enkä ole raaskinut sitä sieltä poiskaan ottaa. Siihen kun vielä saisin valot, niin loistaisi ikkunassa kauniisti. Joulua odotellessa...



tiistai 17. marraskuuta 2009

Hiljaiseloa blogissa

Kylläpäs aika menee hurjaa vauhtia ja tuntuu välillä, ettei kaikkeen tekemiseen repeä. Nyt on taas rutiinit olemiseen ja elämiseen löytyneet, joten eiköhän tähänkin kirjoitteluun aina välillä löydy aikaa.

Iidan neuvola oli viikko sitten ja maaginen 7 kiloa ylitettiin :) Iso tyttö meillä. Pituuttakin oli jo 62 cm, joten vaatteetkin jäävät melkoista vauhtia pieniksi. Tuntuu, että vasta kuukausi sitten otin 62 cm vaatteet käyttöön ja jo nyt osa niistä on jäänyt pieneksi. Nyt on jo osittain siirrytty 68 cm vaatteisiin.

Viikonloppuna riitti touhua, kun äiti kävi ilman Iidaa Käsityömessuilla ja vielä illalla isin kanssa kahdestaan leffassa. Mummo ja Pappa olivat katsomassa sillä aikaa tyttöä. Kyllä oli mukava käydä kodin ulkopuolella ja yhtä mukavaa oli palata kotiin tytön luokse.

Iidalla on riittänyt menoa ja meininkiä. Kädet ja jalat liikkuvat niin vauhdikkaasti, että terävää kuvaa on välillä vaikea saada aikaiseksi. Maanantaina esitteli Iida myös äidille liikkumisen iloa kääntymällä kokonaan kyljelleen. Saapas nähdä, milloin käännytään ensimmäistä kertaa mahalleen.